Liikunta masennuksen hoidossa

Liikunta tulisi mielestäni lisätä yhdeksi perusterveydenhuollon suosittelemaksi hoitovaihtoehdoksi aikuisten masennukseen.

Tämä voi kuulostaa liian yksinkertaiselta.

Monessa tapauksessa se näin onkin. Liikuntaa tuskin kannattaa suositella kaikille masentuneille ihmisille ainoaksi hoidoksi.

Olisi kuitenkin järkevää ottaa huomioon ja tarjota kaikkia vaikuttavia hoitomuotoja Suomessa. Hoitoon ei useinkaan hakeuduta ajoissa, mielenterveyden haasteiden suhteen koetaan edelleen stigmaa ja lisäksi osa apua vastaanottaneista ei saa riittävästi apua oireisiinsa. Liikuntaa voisikin harkita yhtenä masennuksen matalan kynnyksen vaihtoehtoisena hoitona tai yhdistelmänä muun hoidon kanssa lieviin tai keskivaikeisiin masennusoireisiin. Myös muuta hoitoa masennukseen odottaville liikunnalla voisi olla tärkeä rooli. Samalla hyödyt tuskin rajoittuisivat masennusoireisiin.

Liikunta vaikuttaa tutkimusten mukaan olevan yhtä hyödyllistä masennusoireiden vähentämisessä aikuisilla kuin SSRI-lääkkeet (Cooney ym. 2013; Hooper ym., 2022; Kvam ym. 2016; Pérez ym., 2023; Recchia ym., 2022; Rethorst ym., 2009) ja viimeisimmässä lukemassani meta-analyysissä mahdollisesti hyödyllisempää (Noetel ym. 2024).

Liikunnan hyöty masennusoireiden vähentymisessä saattaa olla saman suuruista kuin psykoterapioissa tai muissa psykososiaalisissa hoidoissa, vaikka sitä onkin tutkittu vähemmän (Pérez ym., 2023; Kvam ym., 2016; Cooney ym., 2013; Rethorst ym., 2009). Liikunnan on havaittu olevan hyödyllistä masennusoireiden vähentämisessä myös tutkimuksissa, jotka ovat metodeiltaan parempia (Heissel ym., 2023).

Hyvin monen tyylisestä liikunnasta saa hyötyjä masennusoireisiin, joten esimerkiksi aerobisen tai lihaskuntoharjoittelun väliltä tuskin löydetään suuria eroja. Kuitenkin seuraavat tulokset yhdistävät monia tutkimuksia liittyen masennuksen hoitoon liikunnalla:

1. Liikunta-alan ammattilaisen (tutkimuksissa ohjaajilla hyvin vaihtelevia koulutuksia) ohjaama liikuntaharjoittelu vaikuttaa olevan hyödyllisempää kuin ei-ohjattu tai osittain ohjattu liikunta (Schuch ym., 2016; Heissel ym., 2023: Gordon ym., 2018).

2. ”Intensiivisempi” liikunta vaikuttaa olevan hyödyllisempää masennusoireisiin, ainakin kohtalaiseen intensiteettiin asti (Noetel ym., 2024; Krogh ym., 2017; Schuch ym., 2016). Matala intensiteetti (mm. kevyt kävely) silti selkeästi myös hyödyllistä (Noetel ym., 2024).

​Tutkimustulokset liikunnan vaikutuksista masennukseen vaihtelevat suuresti esimerkiksi liikunnan keston (viikkomäärä), tyypin (aerobinen/lihaskuntoharjoittelu/aerobinen+lihaskunto), ryhmässä liikkumisen tai yksin liikkumisen suhteen. Voi myös olla, että jotkut liikuntamuodot sopivat joko ryhmässä tai yksin tehtäviksi, ja esimerkiksi sukupuolella tai iällä voi olla eri lajien tuomaan hyötyyn vaikutusta (Noetel ym., 2024).

Käypä hoito -suositukseen (Depressio: Käypä hoito -suositus, 2025 ja siihen liittyvässä näytönastekatsauksessa liikunnasta masennukseen, 2020) liikunnan hyödystä masennukseen ei ole päivitetty viimeaikaisia tutkimuksia. Liikunnasta tulee ilmeisesti Käypä hoito -suosituksiin artikkeli vuoden 2025 aikana, ja sen perusteella päivitetään muita suosituksia. Masennuksen hoidosta liikunnalla toki kaivataan lisää tietoa esimerkiksi pidemmän aikavälin hyödyistä, vaikutuksista elämänlaatuun, ja siitä, kuka hyötyy enemmän minkälaisesta liikunnasta. Nämä tekijät eivät mielestäni saisi olla esteenä tutkitun ja toimivan hoidon käyttöönottoon.

Masennuksen hoitosuosituksissa liikunnalla on vaihtelevia rooleja kansainvälisissä suosituksissa. Tässä niistä joitakin:

• Euroopan psykiatriyhdistyksen (2024) suositus suosittelee masennuksen hoitoon myös liikuntaa mm. masennusoireiden ja unen laadun parantamiseen.

• Brittien NICE (2022) suosittelee lievään masennukseen ryhmäliikuntaa yhtenä vaihtoehtona. Keskivaikeaan tai vaikeaan masennukseen ryhmäliikunta on yhtenä vaihtoehtona, mutta kehotetaan harkitsemaan ensisijaisesti enemmän terapeutin kontaktia sisältäviä hoitoja (ja KKT + lääkitys -yhdistelmähoitoja).

• Yhdysvaltain psykiatrinen yhdistys (2022) suosittelee liikuntaa mahdollisena lisähoitona masennuksen muuhun tutkittuun hoitomuotoon, ei siis monoterapiana.

• Kanadalaisissa suosituksissa (Lam ym., 2023) liikunta on yhtenä vaihtoehtoisena ensivaiheen hoitona lievään masennukseen, varsinkin jos asiakas sitä toivoo. Liikunta voi olla psykoterapian tai lääkityksen lisähoitona keskivaikean masennuksen suhteen, varsinkin jos asiakas haluaa.

• Suomen Käypä hoidon depressio-suosituksessa (2025) sanotaan liikunnan suhteen mm. että kohtalainen liikunta ehkäisee masennusta. Lisäksi sanotaan että ”Depressiopotilaat ilmeisesti hyötyvät säännöllisestä ohjatusta liikuntaharjoittelusta, joten sitä voidaan aina suositella osaksi kokonaishoitoa, ellei lääketieteellisiä vasta-aiheita ole. Liikunta ei kuitenkaan korvaa depression muuta hoitoa.”. Käypä hoito -näytönastekatsauksen mukaan ”Säännöllinen ja riittävän usein toteutettu ohjattu liikuntaharjoittelu ilmeisesti parantaa lievän ja keskivaikean depression hoidon tehoa.”

Yllä olevista suosituksista voi huomata kansainvälisesti liikunnan olevan yhtenä mahdollisena masennuksen hoitomuotona joko ensivaiheen hoitona tai lisähoitona, varsinkin lievässä masennuksessa. Suomessakin olisi hyvä liikkua suosituksissa tähän suuntaan.

Alla vielä kiinnostuneille jotain yksityiskohtaisempia tuloksia liikunnasta masennukseen, joissa on selkeästi enemmän epävarmuutta.

Aerobista, lihaskuntoharjoittelua vai niiden yhdistelmää?

Joissakin viimeisimmissä tutkimuksissa erilaisia liikuntamuotoja ei ole ollut niin hyödyllistä masennuksen hoidon kannalta yhdistää, vaan hyödyllisempää on ollut esimerkiksi joko aerobinen liikunta tai lihaskuntoharjoittelu yksinään (Correia ym., 2024; Heissel ym., 2023). Rethorst ym. (2009) tutkimuksessa yleisväestössä aerobisen ja lihaskuntoharjoittelun yhdistäminen oli hyödyllisempää kuin kumpikaan yksinään, mutta kliinisesti masentuneilla eroa hyödyllisyydessä ei ollut. Cooney ym. (2013) tutkimuksessa taas aerobinen liikunta ei vähentänyt masennusoireita yhtä paljon kuin yhdistetty liikunta tai lihaskuntoharjoittelu. Gordon ym. (2018) tutkimuksessa tilastollisesti merkitsevää eroa aerobisen tai lihaskuntoharjoittelun välillä ei ollut (tulos suosi ei tilastollisesti merkitsevästi lihaskuntoharjoittelua). Myöskään Singh ym. (2023) tutkimuksessa erot erilaisten liikuntamuotojen välillä eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Schuch ym. (2016) tutkimuksessa kliinisesti masentuneilla aikuisilla aerobisella liikunnalla oli suuri vaikutus masennusoireisiin, yhdistetyllä liikunnalla ei ollut merkitsevää vaikutusta.

→ Voi olla että eri liikuntalajeilla (tai eri lajien yhdistämisellä) ei ole merkitseviä eroja masennusoireiden vähentämisessä, tai että yksittäinen laji on yhdistämistä vaikuttavampaa. Liikunnan lajin vaikutus voi myös vaihdella esimerkiksi sen mukaan, onko hoitoon osallistujalla masennusdiagnoosi. Vielä ei ole varmuutta.

Liikuntaa ryhmässä vai yksin?

Tämä kysymys vaatii vielä paljon lisätutkimusta. Kaiken kaikkiaan sekä ryhmässä että yksilöllisesti tehtävillä liikuntamuodoilla on masennusoireita vähentävä vaikutus verrattuna vertailuryhmiin. Ryhmäliikunnoilla vaikutus ehkä hivenen suurempi (Heissel ym., 2023). Schuch ym. (2016) taas havaitsi tutkimukssaan vaikutuksen masennusoireisiin olevan pienempi kuin ei-ryhmissä suoritettavissa liikuntamuodoissa, mutta kumpikin vaikutus on suuri.

Noetel ym. (2024) tutkimuksessa esimerkiksi jooga soveltui paremmin ryhmässä harjoitettavaksi, kun taas lihaskuntoharjoittelu yksinään tai erilaisten aerobisten lajien yhdistelmä oli hyödyllisempää yksin harrastettavaksi masennusoireiden vähentymisen kannalta. Esimerkiksi kävelyssä ja juoksussa eroja yksin liikkumisen tai ryhmässä liikkumisen välillä ei ollut.

→ Lisätutkimusta kaivataan ryhmän tai yksin liikkumisen vaikutuksista. Ryhmässä tai yksin riippumisen vaikutus masennusoireisiin saattaa riippua osittain lajista.

Kuinka pitkä mahdollisen liikuntahoidon masennukseen tulisi olla?

Joissakin tutkimuksissa hyödyllisimmät liikuntahoidon kestot ovat olleet esimerkiksi alle 12 viikkoa (Singh ym., 2023) tai alle 10 viikkoa (Krogh ym., 2017). Rethorst ym. (2009) tutkimuksessa taas 10-16 viikon kesto oli vaikuttavampaa kuin 4-9 viikkoa. Correia ym., (2024) tutkimuksessa taas eniten hyötyä saatiin 3-8 viikon liikuntahoidosta.

→ Liikkumisen hyödyllisin kesto hoitomuotona masennukseen on vielä hyvin epävarmaa. Suurimmassa osassa tutkimuksista on käytetty alle 16 viikon kestoa (Heissel ym., 2023), joten sitä tuskin kannattaa ylittää, jos hoitoa suunnittelee. Tietysti kullekin hyvä jatkaa liikkumista pitkällä aikavälillä, mutta tässä puhutaan hyödystä hoitojakson aikana.

Olennaisimman tutkimusnäytön huomioon ottamalla ohjattu liikuntaharjoittelu tulisi todennäköisesti ottaa yhdeksi tutkimusnäyttöön perustuvaksi hoitomuodoksi masennukseen osaksi perusterveydenhuoltoa.

Lähteet:

Cooney, G. M., Dwan, K., Greig, C. A., Lawlor, D. A., Rimer, J., Waugh, F. R., McMurdo, M., & Mead, G. E. (2013). Exercise for depression. The Cochrane database of systematic reviews, 2013(9), CD004366. https://doi.org/10.1002/14651858.CD004366.pub6

Correia, É. M., Monteiro, D., Bento, T., Rodrigues, F., Cid, L., Vitorino, A., Figueiredo, N., Teixeira, D. S., & Couto, N. (2024). Analysis of the Effect of Different Physical Exercise Protocols on Depression in Adults: Systematic Review and Meta-analysis of Randomized Controlled Trials. Sports health, 16(2), 285–294. https://doi.org/10.1177/19417381231210286

Depressio. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2025 (viitattu 27.3.2025). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi

Gordon, B. R., McDowell, C. P., Hallgren, M., Meyer, J. D., Lyons, M., & Herring, M. P. (2018). Association of Efficacy of Resistance Exercise Training With Depressive Symptoms: Meta-analysis and Meta-regression Analysis of Randomized Clinical Trials. JAMA psychiatry, 75(6), 566–576. https://doi.org/10.1001/jamapsychiatry.2018.0572

Heissel, A., Heinen, D., Brokmeier, L. L., Skarabis, N., Kangas, M., Vancampfort, D., Stubbs, B., Firth, J., Ward, P. B., Rosenbaum, S., Hallgren, M., & Schuch, F. (2023). Exercise as medicine for depressive symptoms? A systematic review and meta-analysis with meta-regression. British journal of sports medicine, 57(16), 1049–1057. https://doi.org/10.1136/bjsports-2022-106282

Hooper, N., Johnson, T., Sachs, M., Silverio, A., Zhu, L., Bhimla, A., Teal, L., Roth, S., Lagrotte, C., Stravrakis, J., & Arcangelo, F. (2022). Comparative Efficacy of Exercise Training and Conventional Psychotherapies for Adult Depression: A Network Meta-Analysis. Commonhealth (Philadelphia, Pa.), 3(2), 47–64.

Krogh, J., Hjorthøj, C., Speyer, H., Gluud, C., & Nordentoft, M. (2017). Exercise for patients with major depression: a systematic review with meta-analysis and trial sequential analysis. BMJ open, 7(9), e014820. https://doi.org/10.1136/bmjopen-2016-014820

Kvam, S., Kleppe, C. L., Nordhus, I. H., & Hovland, A. (2016). Exercise as a treatment for depression: A meta-analysis. Journal of affective disorders, 202, 67–86. https://doi.org/10.1016/j.jad.2016.03.063

Lam RW, Kennedy SH, Adams C, et al. Canadian Network for Mood and Anxiety Treatments (CANMAT) 2023 Update on Clinical Guidelines for Management of Major Depressive Disorder in Adults: Réseau canadien pour les traitements de l’humeur et de l’anxiété (CANMAT) 2023 : Mise à jour des lignes directrices cliniques pour la prise en charge du trouble dépressif majeur chez les adultes. The Canadian Journal of Psychiatry. 2024;69(9):641-687. doi:10.1177/07067437241245384

Maurus, I., Wagner, S., Spaeth, J., Vogel, A., Muenz, S., Seitz, V., … Falkai, P. (2024). EPA guidance on lifestyle interventions for adults with severe mental illness: A meta-review of the evidence. European Psychiatry, 67(1), e80. doi:10.1192/j.eurpsy.2024.1766

NICE (2022). Depression in Adults: Treatment and Management NICE Guideline.https://www.nice.org.uk/guidance/ng222

Noetel M, Sanders T, Gallardo-Gómez D, Taylor P, del Pozo Cruz B, van den Hoek D et al. Effect of exercise for depression: systematic review and network meta-analysis of randomised controlled trials BMJ 2024; 384 :e075847 doi:10.1136/bmj-2023-075847

Pérez Bedoya, É. A., Puerta-López, L. F., López Galvis, D. A., Rojas Jaimes, D. A., & Moreira, O. C. (2023). Physical exercise and major depressive disorder in adults: systematic review and meta-analysis. Scientific reports, 13(1), 13223. https://doi.org/10.1038/s41598-023-39783-2

Rethorst, C. D., Wipfli, B. M., & Landers, D. M. (2009). The antidepressive effects of exercise: a meta-analysis of randomized trials. Sports medicine (Auckland, N.Z.), 39(6), 491–511. https://doi.org/10.2165/00007256-200939060-00004

Recchia, F., Leung, C. K., Chin, E. C., Fong, D. Y., Montero, D., Cheng, C. P., Yau, S. Y., & Siu, P. M. (2022). Comparative effectiveness of exercise, antidepressants and their combination in treating non-severe depression: a systematic review and network meta-analysis of randomised controlled trials. British journal of sports medicine, 56(23), 1375–1380. https://doi.org/10.1136/bjsports-2022-105964

Schuch, F. B., Vancampfort, D., Richards, J., Rosenbaum, S., Ward, P. B., & Stubbs, B. (2016). Exercise as a treatment for depression: A meta-analysis adjusting for publication bias. Journal of psychiatric research, 77, 42–51. https://doi.org/10.1016/j.jpsychires.2016.02.023

Singh, B., Olds, T., Curtis, R., Dumuid, D., Virgara, R., Watson, A., Szeto, K., O'Connor, E., Ferguson, T., Eglitis, E., Miatke, A., Simpson, C. E., & Maher, C. (2023). Effectiveness of physical activity interventions for improving depression, anxiety and distress: an overview of systematic reviews. British journal of sports medicine, 57(18), 1203–1209. https://doi.org/10.1136/bjsports-2022-106195