Unen suhde mielenterveyteen ja työelämään

Unen merkitys saattaa edelleen olla aliarvostettu asia, on kyseessä sitten mielenterveyden haasteiden ennaltaehkäisy, hyvinvointi tai työelämässä viihtyminen.

Uni ja mielenterveys

Huomaan itsekin stressaavina aikoina unen kärsivän ensimmäisenä.

Halusinkin oppia lisää unen, mielenterveyden ja työelämän yhteyksistä, joten lueskelin näistä vähän syvemmin. Tässä joitain kansainvälisiä tutkimustuloksia, jota tuli vastaan mielenterveyteen liittyen:

• Unettomuudesta kärsivillä ei-masentuneilla henkilöillä on havaittu yli kaksinkertainen riski sairastua masennukseen jatkoseurannassa verrattuna niihin, joilla ei ollut tutkimuksen alussa ollut univaikeuksia (baglioni ym., 2011; Li ym., 2016).

• Unettomuus saattaa lisätä riskiä myös ahdistuneisuushäiriöihin ja alkoholin väärinkäyttöön (Hertenstein ym., 2019).

• Myös lyhyet unet (vaihdellen tutkimuksissa alle 5 h, alle 6 h tai alle 7 h yössä) vaikuttavat olevan yhteydessä suurempaan masennuksen, ahdistuneisuushäiriön tai traumaperäisen stressihäiriön riskiin seuraavien vuosien aikana (Zhang ym., 2024). Näissä tutkimuksissa oli verrattu ryhmiin, joissa nukuttiin enemmän yön aikana (esim. alle 5 h verrattu 6-8 h nukkuviin).

• Kokeellisten tutkimusten mukaan mm. runsas valvominen, lyhyt uniaika ja/tai yölliset heräämiset saattavat aiheuttaa vähentyneitä myönteisiä tunteita, lisääntyneitä ahdistuneisuusoireita ja heikentynyttä reaktiota tunneärsykkeisiin (Palmer ym., 2024).

  
  

Työelämä ja uni

Tässä taas olennaisia tutkimuksia unen ja työhön liittyvien tekijöiden välisistä yhteyksistä:

1) Eräissä pitkittäistutkimuksissa vähäinen työn hallinnan tunne ja työn asettamat korkeat vaatimukset ovat yhteydessä univaikeuksiin vuosien päästä tehtävissä jatkoseurannoissa (De Lange ym., 2009; Sun ym., 2025).

2) Palvelualojen työntekijöiden altistuminen työaikakäytännöille, kuten lyhyellä varoitusajalla ilmoitetuille vuoroille, viime hetken aikataulumuutoksille, peräkkäisille ilta- ja aamuvuoroille sekä vähäisille vaikutusmahdollisuuksille omissa työajoissa, saattaa olla yhteydessä heikentyneeseen unenlaatuun, nukahtamisvaikeuksiin ja lisääntyneisiin unihäiriöihin (Harknett ym., 2020).

3) Työn epävarmuus (mm. tulevaisuudennäkymät töissä ja taloudellinen epävarmuus) on erään tutkimuksen mukaan yhteydessä unettomuuteen tai yleisiin univaikeuksiin useimmissa Euroopan maissa (Mai ym., 2019).

4) On jonkin verran tutkimusnäyttöä sekä poikittaistutkimuksissa että pitkittäistutkimuksissa siitä, että työpaikkakiusaaminen on riskitekijä univaikeuksille (Nielsen ym., 2020).

Unen hoidossa korostuu usein lääkkeetön hoito. Esimerkiksi kognitiiseen käyttäytymisterapiaan perustuvat uneen kohdistuvat interventiot vaikuttavat kontrolloiduissa tutkimuksissa myönteisesti myös mielenterveyteen liittyviin tekijöihin, kuten masennus- ja ahdistusoireisiin sekä stressiin aikuisilla (Gee ym., 2019; Scott ym., 2021).

Muista lääkkeettömistä hoitoista joitain hyviä tuloksia unenlaatuun on saatu mm. liikunnasta (Xie ym., 2024; Zhou ym., 2025), melatoniinista (Fatemeh ym., 2022; Ferracioli-Oda ym., 2013) ja mindfullness-meditaatiosta (Gong ym., 2016; Rusch ym., 2019). Näitä ei tällä hetkellä kuitenkaan voi pitää hoitoina yksinään esimerkiksi unettomuuteen.

Mua yllätti kuinka vähän löysin organisaatioissa tehtyjä tutkimuksia, joissa uneen yritettäisiin vaikuttaa muuten kuin yksilöön liittyvillä menetelmillä. Työantajien tarjoamissa interventioissa on tutkittu yksilöön liittyviä asioita, kuten unihygienian opettamista, joogaa, liikuntaa, kirkasvalohoitoa torkkuja tai unettomuuden kognitiivista käyttäytymisterapiaa (Redeker ym., 2019; Robbins ym., 2019). Sinänsä näillä on ollut pääosin myönteisiä vaikutuksia uneen.

Tässä kuitenkin pari huomionarvoista uneen liittyvää tutkimusta, jotka vaikuttaisivat paremmin pureutuvan työelämän tekijöihin.

STAR-interventiossa mm. työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia työaikojen ja -aikataulujen hallintaan lisätään sekä esihenkilöt tarjoavat tukea sosiaalisen tuen vahvistamisessa työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi. STAR-interventiolla unen määrä lisääntyi hieman IT-yrityksissä 12 kuukauden seurannassa kahdessa eri tutkimuksessa (Lee ym., 2016; Olson ym., 2015).

Toisaalta yleistäminen muihin aloihin ei välttämättä toimi, sillä esimerkiksi terveydenhuollon työntekijöillä ja esihenkilöillä STAR-interventio ei lisännyt unta yhdessä tutkimuksessa (Marino ym., 2016).

Lopuksi

Edellä mainitut tutkimukset herättävät kysymyksen, että keskitytäänkö tutkimuksissa hivenen liikaa univaikeuksien ”oireisiin” eikä pureuduta tekijöihin, jotka univaikeuksia saattaa työssä aiheuttaa. Olisikin hyvä tietää tarkemmin, voiko esimerkiksi psykologisiin perustarpeisiin (autonomia, kompetenssi ja yhteenkuuluvuus) työssä vaikuttamalla olla vaikutusta myös työntekijöiden uneen. Esimerkiksi huonot työolot aiheuttavat työntekijöille useita erilaisia ongelmia, joten olisi tärkeää ettei hoida yhtä oiretta tehokkaasti, mutta jättää huomioimatta ihmisen kokonaistilanteen.

Uni ei ole irrallisena muusta elämästä, vaan nivoutuu osaksi myös mielenterveyttä ja työelämää lukuisilla eri tavoilla. Laitan tähän pari olennaista linkkiä alle.

Työterveyslaitoksen johtavan psykologin Teemu Paajasen artikkeli tarjoaa hyvää perustietoa työnantajille uneen vaikuttavista tekijöistä: https://www.ttl.fi/ajankohtaista/uutinen/tue-tyontekijoiden-unta-ja-vireytta-10-vinkkia-tyonantajalle

Vaikka ei varsinaista terapiaa kaipaisikaan, esimerkiksi Mielenterveystalon unettomuuden omahoito-ohjelmassa on mielestäni monia hyödyllisiä osioita: https://www.mielenterveystalo.fi/fi/omahoito/unettomuuden-omahoito-ohjelma. Esimerkiksi unihygienia on hyvää perustietoa lähes meille kaikille.

Kuten tutkimuksista ja itse kunkin meistä kokemuksista huomaa, uni ei ole irrallisena muusta elämästä, vaan nivoutuu osaksi myös mielenterveyttä ja työelämän tekijöitä lukuisilla eri tavoilla. Työn vaatimuksiin, työn hallinnan tunteeseen ja työ-aikakäytänteisiin vaikuttaminen ovat kaikki potentiaalisia tekijöitä, jotka voisivat olla olennaisia myös unen kannalta. Kuitenkin yksilöön vaikuttavilla menetelmillä, kuten kognitiivisella käyttäytymisterapialla, on tutkittu näyttö erilaisten univaikeuksien hoidossa.

Tutkimusten rajoituksia

Laitoin tähän joitain rajoituksia, joita yllämainituissa tutkimuksissa on. Kyseessä ei kuitenkaan ole kaikenkattava luettelo tutkimusten rajoituksista:

• Kaikkia mahdollisia sekoittavia tekijöitä ei välttämättä tunneta tai kyetä dokumentoimaan. Esimerkiksi yhteydet esimerkiksi unettomuuden/vähäunisuuden ja mielenterveyden haasteiden välillä voisivat selittyä sekoittavilla tekijöillä, joita ei olisi riittävästi otettu huomioon.

• Tutkimuksissa on hyvin paljon vaihtelua sen suhteen, miten unta mitataan. Osassa tutkimuksissa käytetään esimerkiksi vain itsearvioitua unen laatua/määrää, jossa toki omat rajoituksensa.

• Poikkileikkaustutkimuksiin liittyen: Koska tälläisessä tutkimuksessa tiedot kerätään yhtenä ajankohtana, näissä ei voida määrittää tapahtumien ajallista järjestystä tai varmistaa, vaikuttaako tietty muuttuja suoraan toiseen muuttujaan.

• Pitkittäistutkimukset tarjoavat tässä yhteydessä vankempaa näyttöä kuin poikkileikkaustutkimukset eri ilmiöiden yhteydestä, mutta eivät silti todista kausaliteettia eli syy-seuraussuhdetta.

• Kontrolloiduista tutkimuksista ja niistä tehtyistä tutkimuksista tehdyistä meta-analyyseistä saatua näyttöä pidetään yleensä vahvana näyttönä. Näissäkin on kuitenkin olennaista katsoa esimerkiksi minkälaatuisista tutkimuksista meta-analyysi on tehty, onko sisällytetyissä kontrolloiduissa tutkimuksissa tutkitty hyvin erilaisia interventioita (tai eri päätemuuttujilla) ja onko tutkimuksissa kuinka pitkä jatkoseurantaa. On myös hyvä ottaa huomioon esimerkiksi, että tilastollisesti merkitseviä tutkimuksia julkaistaan todennäköisemmin, mikä voi vaikuttaa meta-analyysin tuloksiin.

• Tutkimustuloksia ei voi yleistää varsinkaan muihin ryhmiin, kuten esimerkiksi nuoriin tai yli 65-vuotiaisiin aikuisiin, sillä suurin osa näistä tutkimuksista on tehty 18-65-vuotialla aikuisilla.

LÄHTEET

Baglioni, C., Battagliese, G., Feige, B., Spiegelhalder, K., Nissen, C., Voderholzer, U., Lombardo, C., & Riemann, D. (2011). Insomnia as a predictor of depression: a meta-analytic evaluation of longitudinal epidemiological studies. Journal of affective disorders, 135(1-3), 10–19. https://doi.org/10.1016/j.jad.2011.01.011

De Lange, A. H. Kompier, M. A. J. Taris, T. W. ym. (2009) “A Hard Day's Night: A Longitudinal Study on the Relationships Among Job Demands and Job Control, Sleep Quality and Fatigue,” Journal of Sleep Research 18, no. 3 : 374–383, https://doi.org/10.1111/j.1365-2869.2009. 00735.x

Gee, B., Orchard, F., Clarke, E., Joy, A., Clarke, T., & Reynolds, S. (2019). The effect of non-pharmacological sleep interventions on depression symptoms: A meta-analysis of randomised controlled trials. Sleep medicine reviews, 43, 118–128. https://doi.org/10.1016/j.smrv.2018.09.004

Gong, H., Ni, C. X., Liu, Y. Z., Zhang, Y., Su, W. J., Lian, Y. J., Peng, W., & Jiang, C. L. (2016). Mindfulness meditation for insomnia: A meta-analysis of randomized controlled trials. Journal of psychosomatic research, 89, 1–6. https://doi.org/10.1016/j.jpsychores.2016.07.016

Harknett, K., Schneider, D., & Wolfe, R. (2020). Losing sleep over work scheduling? The relationship between work schedules and sleep quality for service sector workers. SSM - population health, 12, 100681. https://doi.org/10.1016/j.ssmph.2020.100681

Hertenstein, E., Feige, B., Gmeiner, T., Kienzler, C., Spiegelhalder, K., Johann, A., Jansson-Fröjmark, M., Palagini, L., Rücker, G., Riemann, D., & Baglioni, C. (2019). Insomnia as a predictor of mental disorders: A systematic review and meta-analysis. Sleep medicine reviews, 43, 96–105. https://doi.org/10.1016/j.smrv.2018.10.006

Lee, S., Almeida, D. M., Berkman, L., Olson, R., Moen, P., & Buxton, O. M. (2016). Age differences in workplace intervention effects on employees' nighttime and daytime sleep. Sleep health, 2(4), 289–296. https://doi.org/10.1016/j.sleh.2016.08.004

Li, L., Wu, C., Gan, Y. et al. Insomnia and the risk of depression: a meta-analysis of prospective cohort studies. BMC Psychiatry 16, 375 (2016). https://doi.org/10.1186/s12888-016-1075-3

Marino, M., Killerby, M., Lee, S., Klein, L. C., Moen, P., Olson, R., Kossek, E. E., King, R., Erickson, L., Berkman, L. F., & Buxton, O. M. (2016). The Effects of a Cluster Randomized Controlled Workplace Intervention on Sleep and Work-Family Conflict Outcomes in an Extended Care Setting. Sleep health, 2(4), 297–308. https://doi.org/10.1016/j.sleh.2016.09.002

Nielsen, M. B., Harris, A., Pallesen, S., & Einarsen, S. V. (2020). Workplace bullying and sleep - A systematic review and meta-analysis of the research literature. Sleep medicine reviews, 51, 101289. https://doi.org/10.1016/j.smrv.2020.101289

Olson, R., Crain, T. L., Bodner, T. E., King, R., Hammer, L. B., Klein, L. C., Erickson, L., Moen, P., Berkman, L. F., & Buxton, O. M. (2015). A workplace intervention improves sleep: results from the randomized controlled Work, Family, and Health Study. Sleep health, 1(1), 55–65. https://doi.org/10.1016/j.sleh.2014.11.003

Palmer, C. A., Bower, J. L., Cho, K. W., Clementi, M. A., Lau, S., Oosterhoff, B., & Alfano, C. A. (2024). Sleep loss and emotion: A systematic review and meta-analysis of over 50 years of experimental research. Psychological Bulletin, 150(4), 440–463. https://doi.org/10.1037/bul0000410

Redeker, N. S., Caruso, C. C., Hashmi, S. D., Mullington, J. M., Grandner, M., & Morgenthaler, T. I. (2019). Workplace Interventions to Promote Sleep Health and an Alert, Healthy Workforce. Journal of clinical sleep medicine : JCSM : official publication of the American Academy of Sleep Medicine, 15(4), 649–657. https://doi.org/10.5664/jcsm.7734

Robbins, R., Jackson, C. L., Underwood, P., Vieira, D., Jean-Louis, G., & Buxton, O. M. (2019). Employee Sleep and Workplace Health Promotion: A Systematic Review. American journal of health promotion : AJHP, 33(7), 1009–1019. https://doi.org/10.1177/0890117119841407

Rusch, H. L., Rosario, M., Levison, L. M., Olivera, A., Livingston, W. S., Wu, T., & Gill, J. M. (2019). The effect of mindfulness meditation on sleep quality: a systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials. Annals of the New York Academy of Sciences, 1445(1), 5–16. https://doi.org/10.1111/nyas.13996

Scott, A. J., Webb, T. L., Martyn-St James, M., Rowse, G., & Weich, S. (2021). Improving sleep quality leads to better mental health: A meta-analysis of randomised controlled trials. Sleep medicine reviews, 60, 101556. https://doi.org/10.1016/j.smrv.2021.101556

Sun, Y., Guardiano, M., Saiki, M., & Li, J. (2025). Alternative Formulations of Job Strain and Sleep Disturbances: A Longitudinal Study in the United States. American journal of industrial medicine, 68(3), 264–272. https://doi.org/10.1002/ajim.23686

Xie, W., Lu, D., Liu, S., Li, J., & Li, R. (2024). The optimal exercise intervention for sleep quality in adults: A systematic review and network meta-analysis. Preventive medicine, 183, 107955. https://doi.org/10.1016/j.ypmed.2024.107955

Zhang, J., He, M., Wang, X., Jiang, H., Huang, J., & Liang, S. (2024). Association of sleep duration and risk of mental disorder: a systematic review and meta-analysis. Sleep & breathing = Schlaf & Atmung, 28(1), 261–280. https://doi.org/10.1007/s11325-023-02905-1

Zhou, X., Kong, Y., Yu, B., Shi, S., & He, H. (2025). Effects of exercise on sleep quality in general population: Meta-analysis and systematic review. Sleep medicine, 125, 1–13. https://doi.org/10.1016/j.sleep.2024.10.036